Mies on siirtänyt tietsikan taas tupaan jotta voitiin katsoa leffa sohvalta. Tai leffat. Pitkästä aikaa oli ihan kohtalainen suomalainen elokuva, semmoinen kuin Erottamattomat. Vähän sen ongelma oli niin mehevän ihmissuhdesopan keittäminen, että sen purkaminen olisi vaatinut puolet enemmän kestoaikaa. Katsottiin myös Battle in Seattle joka sekin oli ihan jees. Nyt, kun kone on tässä tuvassa, saan kirjoitella näppäimistö sylissä ja se saa minut haaveilemaan omasta läppäristä. Taas. Ei tarvita edes sielun silmiä kun näen jo itseni ikioman läppärini kanssa tuossa sohvalla viltin alla päivittämässä blogia ja tekemässä kouluhommia ensi syksynä... Vähän niinkuin Carrie ikään.
Voihan Carrie. Sillä ei ole kotona kipeää lasta joka kitisee ensin koko yön ja silloin kun ei kitise se syö ja herää sitten viimein puoli seitsemältä. Toinen yö samaa kitinää. Eilen illalla tuntui, että nyt on pakko lähteä pihalle tai pää leviää siihen narinaan. Tänä aamuna, silloin puoli seitsemän, tuntui että nyt en jaksa nousta. En jaksa ajatella tätä päivää yhtään - mutta jostain kummasta niitä voimia aina tulee, hetki kerrallaan lisää ja tässä sitä taas ollaan, mies tulee tunnin päästä töistä. Mennään illalla uudestaan lääkäriin, saa nyt sitten nähdä mitä löytyy vai löytyykö mitään. Vähän on ehkä ollut tänään parempana Iippo, tai ei ole niinkään haronut korviaan. Toivoisin, että Iippo paranisi pian. Odotan jo takaisin sitä iloista vintiötä joka päikkäreille nukuttaessa ottaa salaa tutin suusta ja päästää rätkätyksen merkiksi "Kurkkaa tänne!" ja kun kurkkaan, on se siellä suu isossa hymyssä saadakseen tutin takaisin suuhun ja tehdäkseen saman uudelleen. Semmoista onnea ei Carriella ole! Suunnitelmissa olisi sitten myös tyhjä viikonloppu johon voisi sisällyttää perjantaille leffa-iltaa miehen ja pikkuveljen kanssa. Iippo on suunniteltu pistettävän nukkumaan mutta luultavasti sekin haluaa katsoa leffoja. Ensi viikolla olisi myös haaveissa nähdä serkkua ja hänen uutta vauvaa ja miestä. Mies ei ole kyllä uusi.
Kävin eilen Iippon kanssa luokassa moikkaamassa oppilaita. Se oli aika hauskaa. Lapset oli odotetustikin ensin vähän jäässä mutta kertoivat sitten viiden minuutin päästä kaikkea alkaen kesälomamuistoistakin. Meno oli perinteistä: käytävässä opettaja selvitteli jotain poikien välistä häslinkiä - olisin voinut arvata ketkä osallisina. Vielä ei ole tullut hakuun paikkoja ensi lukuvuodelle, niitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti