Minä rakastan lukemista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lukeminen on parasta viihdettä. Lukeminen voittaa leffat 6-0.
Opin lukemaan ennen kouluun menoa ja varsin pian aloin myös lukea lukemisen ilosta. Ehkä 5-6 luokalla ollessani karkkipäivä huipentui karkkipussiin, sohvaan ja hyvään kirjaan - silloin se saattoi olla Neiti Etsivä ja The Babysitter Club, Tiina -kirja tai Pikku Vampyyri.
On ollut toki aikoja, jolloin en ole lukenut niin paljon mutta ikää myöten olen tykästynyt lukemiseen yhä enemmän. Uusi kirja on kuin uusi tuttavuus (nyt muuten tulee sellainen olo kuin olisin paasannut tästä täällä ennenkin), uusi maailma, uusi ihminen. Vaipua kirjan sivuille on häipyä pois tästä hetkestä. Pois työpäivän rasituksesta, pois huolista. Pois omista tutuista kuvioista.
Iippon synnyttyä olen ollut aika paljonkin harmissani siitä kun aikaa lukemiselle ei tahdo löytyä. Nyt viime päivinä olen kuitenkin saanut aikaa jostain. Ehkä olen vaan päättänyt, että tiskit, pyykit ja pölyt saa odottaa - kun Iippo nukahtaa, minä luen. Ja minä ahmin, juovun melkein. Ihan kuin olisi juossut pitkän lenkin ilman vettä vaikka jo lähtiessä oli jano ja nyt juon niin että tulee yli. Ensin tuntui että haroin sivujakin niin, että tuskin maltoin keskittyä sisältöön, että kiskon lauseita itseeni kuin henkeä pidätellyt ilmaa.
Uudelleen rakastuminen?
Kirjastossa kuljin hyllyjen välejä tohkeissani: lukemista, minulle, lukemista, minulle. Autossa takapenkillä nostelen kirjan kerrallaan vielä kassista, katselen niiden kansia, luen takakannen selvityksiä. Hykertelen. Monta kirjaa, monta kirjaa... Mies hymyilee peilin kautta. Kotiin päästyäni haluan esitellä miehelleni saalista: "Katso. KUUSI ihanaa kirjaa. Saanko esitellä ne sinulle?". Sitten nostelen niitä esille ja jaarittelen minkä vuoksi minkäkin lainasin.
Sitten valitsen kirjan. Aloitan ehkä useammankin kun en malta odottaa.
Ja kun ei malta odottaa niin silloin on mentävä - "Kuvittele itsellesi mies" odottaa.
J.K Ystäväni K kirjoitti joskus omassa blogissaan että on onnistunut siirtämään kiinnostuksen lukemiseen omiin lapsiinsa ja on siitä tyytyväinen. Sietää ollakin. Minusta on jo nyt parasta lukea ja katsella Iippon kanssa kirjoja - ja hän tosiaan viihtyy siinä niitä katsellessa. En malttaisi odottaa että Iippo kasvaa ja alkaa (toivottavasti) kiinnostua kirjoista enemmän itsekin. Sitä odotellessa minä pyrin järjestämään kirjastoauton taas näille nurkille.
Opin lukemaan ennen kouluun menoa ja varsin pian aloin myös lukea lukemisen ilosta. Ehkä 5-6 luokalla ollessani karkkipäivä huipentui karkkipussiin, sohvaan ja hyvään kirjaan - silloin se saattoi olla Neiti Etsivä ja The Babysitter Club, Tiina -kirja tai Pikku Vampyyri.
On ollut toki aikoja, jolloin en ole lukenut niin paljon mutta ikää myöten olen tykästynyt lukemiseen yhä enemmän. Uusi kirja on kuin uusi tuttavuus (nyt muuten tulee sellainen olo kuin olisin paasannut tästä täällä ennenkin), uusi maailma, uusi ihminen. Vaipua kirjan sivuille on häipyä pois tästä hetkestä. Pois työpäivän rasituksesta, pois huolista. Pois omista tutuista kuvioista.
Iippon synnyttyä olen ollut aika paljonkin harmissani siitä kun aikaa lukemiselle ei tahdo löytyä. Nyt viime päivinä olen kuitenkin saanut aikaa jostain. Ehkä olen vaan päättänyt, että tiskit, pyykit ja pölyt saa odottaa - kun Iippo nukahtaa, minä luen. Ja minä ahmin, juovun melkein. Ihan kuin olisi juossut pitkän lenkin ilman vettä vaikka jo lähtiessä oli jano ja nyt juon niin että tulee yli. Ensin tuntui että haroin sivujakin niin, että tuskin maltoin keskittyä sisältöön, että kiskon lauseita itseeni kuin henkeä pidätellyt ilmaa.
Uudelleen rakastuminen?
Kirjastossa kuljin hyllyjen välejä tohkeissani: lukemista, minulle, lukemista, minulle. Autossa takapenkillä nostelen kirjan kerrallaan vielä kassista, katselen niiden kansia, luen takakannen selvityksiä. Hykertelen. Monta kirjaa, monta kirjaa... Mies hymyilee peilin kautta. Kotiin päästyäni haluan esitellä miehelleni saalista: "Katso. KUUSI ihanaa kirjaa. Saanko esitellä ne sinulle?". Sitten nostelen niitä esille ja jaarittelen minkä vuoksi minkäkin lainasin.
Sitten valitsen kirjan. Aloitan ehkä useammankin kun en malta odottaa.
Ja kun ei malta odottaa niin silloin on mentävä - "Kuvittele itsellesi mies" odottaa.
J.K Ystäväni K kirjoitti joskus omassa blogissaan että on onnistunut siirtämään kiinnostuksen lukemiseen omiin lapsiinsa ja on siitä tyytyväinen. Sietää ollakin. Minusta on jo nyt parasta lukea ja katsella Iippon kanssa kirjoja - ja hän tosiaan viihtyy siinä niitä katsellessa. En malttaisi odottaa että Iippo kasvaa ja alkaa (toivottavasti) kiinnostua kirjoista enemmän itsekin. Sitä odotellessa minä pyrin järjestämään kirjastoauton taas näille nurkille.
3 kommenttia:
Yksi imetyksen parhaista puolista oli se että silloin pystyi lukemaan pitkään ja paljon. Koska kaikki kakarani ovat olleet totaalisen tissiriippuvaisia, ehdin siis lukea kilokaupalla kirjoja :)
Pitäisikö perustaa makkaroiden lukunurkka?
Katja: Iippo on tissillä yleensä n. 5 minuuttia, siinä en ehdi lukemaan! Minulla on Facebookissa virtuaalinen kirjahylly, siellä näkyy mitä olen lukenut, mitä luen parhaillaan ja mitä haluaisin lukea - sinne siis ;)
Onnittelut uudelle blogillesi! Lukemiseen ruokapöydässä sorrun joka päivä. Kyllä sitä voi ihan hyvin harrastaa...
Lähetä kommentti