sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Min kära Min blåggen


Aina hetkittäin käy mielessä blogin lopettaminen ja siirtyminen takaisin perinteiseen päiväkirjaan, jonka sivuille voi kaikessa Herran rauhassa vuodattaa kaikki soossit ja analysoida oman pään pimeimmätkin tuntemukset. Olen pitänyt oikeaa päiväkirjaa pikkutytöstä saakka ja nyt bloggailun aikana päiväkirja on elänyt täydellistä hiljaiseloa ja se harmittaa minua. Min blåggen on kokenut ravisuttavia muutoksia olemassa olonsa aikana. Alun perin heittäydyin blogeineni nettiin tuntemattomana, vain muutaman läheisen tietäessä osoitteen. Sellaisten, jotka olisivat ne mustat hetkeni kuulleet joka tapauksessa. Blogille oli tarve, päässä oli paljon ajatuksia joita halusin kirjoittaa ulos. Niin paljon, että oli nopeampaa kirjoittaa koneella. Bloggailu kiinnosti. Se olikin kivaa.

Aloitettuani työt opettajana eräs oppilaani vanhempi tunnustautui blogini lukijaksi. Toivoi, ettei se vaikuta kirjoittamiseeni mutta totta kai se vaikutti. Heräsin nimittäin siihen tosiasiaan, että ihmisillä on päättelykykyä ja kaikki eivät varmasti kertoisi minulle yhtä rehellisesti lukevansa päiväkirjaani... Missään vaiheessa, S, en ole kuitenkaan harmitellut, että olet ollut blogini lukija. Pikkuhiljaa yhä enemmän tuttuja alkoi löytää blogini linkkien ja muiden yhteyksien kautta ja siirryttyäni blogspottiin oli minun ihan sama julkaista blogini osoite myös facebookissa. Blogini oli muuttunut tuntojeni kammiosta avoimeksi päiväkirjaksi.

Olen aika paljon kaivannut nimen omaan sitä tuntojeni kammiota, norsunluutornia, luolaa, yöpöydänlaatikkoa, jonne ei kukaan kurki. Moneen paikkaan en kuitenkaan jaksa asioitani kirjoitella. Eikä aikakaan riitä. Toisaalta oma elämä on jotenkin niin seesteistä nyt, ei ole mistä paatostaa - kuten ovat varmasti blogiani pidempään lukeneet huomanneet. On paljon hiljaisempaa. Saa nähdä. Voi olla että tämä vielä sammuu ja pimenee.

Ehkä vaan syttyäkseen uudelleen jonnekin.

Vähintään sinne yöpöydänlaatikkoon.

Mutta jotakin mitä tapahtui vappuna: Tyyne alias Fileas Fogg sai turpiinsa naapurin kissalta. Mieheni on ilmoittanut, että naapuri saa haudata kissansa jos se vielä ilmaantuu meidän pihaan.

1 kommentti:

Ellis. kirjoitti...

Älä mene pois. Tämä oman väsymyksen (myös blogi-) takia tarttis ainakin sua täällä nähtävänä. Joten ole K. Lepää, mutta älä tyystin katoa.