Aion nyt tehdä bloggauksen meidän reissusta - vähän niin kuin The Rantaset (on yhtä kuin Mopoilijat) ja vähän niin kuin yhtä suuresta reissusta kuin mitä Anni haaveilee pian tekevänsä. Olimme siis viikonlopun pohjanmaalla, Härmässä.
*** Nyt kuuluu nauraa kun kehitin näin älyttömän hauskan alun tähän merkintään. Voin nääs taas huoletta naureskella pohjalaisten kustannuksella kun olen turvallisesti Savossa. Viikonloppuna pidin suuni siististi supussa koska olisin pian joutunut altavastaajaksi. Perjantaina meinasi kyllä vielä lipsahtaa kun törmättiin sattumalta miehen tuttavapariskuntaan jossa vaimo on marttyyri (eli urheasti täältä sinne asumaan mennyt). Meinasin siis kysyä, että miten hän voi, että käykö juttelemassa jossain tai muuta sellaista. ***
Asiaan. Reissu oli siis monella tavalla ainutkertainen (ainutkertainen on muuten paljon kivempi sana kuin ainutlaatuinen, siinä on enemmän sitä ainutlaatuisuutta). Se oli Iippon ensimmäinen pidempi reissu ja se oli Iippon ensimmäinen reissu pohjanmaalle (tiedättehän että lapsia on hyvä suojata ensimmäiset elinkuukaudet, kerätä vastustuskykyä yms. tämä pätee myös pohjanmaalle matkaamiseen). Mua jännitti että miten Iippo jaksaa istua monta tuntia autossa, miten nukkuu vieraassa paikassa ja meneekö koko reissu narinaksi. Onnellisena totesimme, että Iippo oli reipas matkalainen joka nukkui tyytyväisenä, söi topakasti ja suu naurussa katseli turvakopasta kun suuntasimme auton milloin minnekin. Asuimme viikonlopun jälleen kerran mieheni ystävien luona (jotka myös minä olen perinyt tyyliin friends-in-law vai miten se sanotaan) ja hyvin viihdyimme kaikki. Iippolle riitti ihmettelyä korkeassa katossa, kaikuvassa tilassa ja koirissa. Iippo katselikin ensimmäisenä iltana aika tarkkaan mäyräkoiraa ajatuksella: "Joo-o, kyllä meitä on vaan monennäköisiä!"
Seuraavassa muutama kuva sieltä juurilta:
Reissuun piti lähteä heti kun silmät suinkin oli vähän auki
Onneksi Pohjanmaalla on vielä isomummo ja isopappa olemassa!
Aamuvirkut lukee kirjaa joskus 7.30 ettei muut herää.
Serkkupoikien ensimmäinen kohtaaminen. Iippo halusi ottaa kädestä kiinni koko ajan :)
*** Nyt kuuluu nauraa kun kehitin näin älyttömän hauskan alun tähän merkintään. Voin nääs taas huoletta naureskella pohjalaisten kustannuksella kun olen turvallisesti Savossa. Viikonloppuna pidin suuni siististi supussa koska olisin pian joutunut altavastaajaksi. Perjantaina meinasi kyllä vielä lipsahtaa kun törmättiin sattumalta miehen tuttavapariskuntaan jossa vaimo on marttyyri (eli urheasti täältä sinne asumaan mennyt). Meinasin siis kysyä, että miten hän voi, että käykö juttelemassa jossain tai muuta sellaista. ***
Asiaan. Reissu oli siis monella tavalla ainutkertainen (ainutkertainen on muuten paljon kivempi sana kuin ainutlaatuinen, siinä on enemmän sitä ainutlaatuisuutta). Se oli Iippon ensimmäinen pidempi reissu ja se oli Iippon ensimmäinen reissu pohjanmaalle (tiedättehän että lapsia on hyvä suojata ensimmäiset elinkuukaudet, kerätä vastustuskykyä yms. tämä pätee myös pohjanmaalle matkaamiseen). Mua jännitti että miten Iippo jaksaa istua monta tuntia autossa, miten nukkuu vieraassa paikassa ja meneekö koko reissu narinaksi. Onnellisena totesimme, että Iippo oli reipas matkalainen joka nukkui tyytyväisenä, söi topakasti ja suu naurussa katseli turvakopasta kun suuntasimme auton milloin minnekin. Asuimme viikonlopun jälleen kerran mieheni ystävien luona (jotka myös minä olen perinyt tyyliin friends-in-law vai miten se sanotaan) ja hyvin viihdyimme kaikki. Iippolle riitti ihmettelyä korkeassa katossa, kaikuvassa tilassa ja koirissa. Iippo katselikin ensimmäisenä iltana aika tarkkaan mäyräkoiraa ajatuksella: "Joo-o, kyllä meitä on vaan monennäköisiä!"
Seuraavassa muutama kuva sieltä juurilta:
Reissuun piti lähteä heti kun silmät suinkin oli vähän auki
Onneksi Pohjanmaalla on vielä isomummo ja isopappa olemassa!
Aamuvirkut lukee kirjaa joskus 7.30 ettei muut herää.
Serkkupoikien ensimmäinen kohtaaminen. Iippo halusi ottaa kädestä kiinni koko ajan :)
3 kommenttia:
Kiva, kun tein matka meni hyvin ja Iippis oli reipas(ja sä kanssa)! Vaikka tiesihän tuon, niin hauska poika.:) Vähän väsynyt ilme...Reppana.:)
Aika hauskasti kirjoitettu pohojalaasista (ei yhtään asenteellista!). Tykkäsin lukea, jopa viakka itse olen käynyt siellä syntymässä...
Sirpa: Hei tosi helpottavaa kuulla että vaikean lapsuuden jälkeen olet päässyt tänne itäiseen Suomeen toipumaan ;)
Lähetä kommentti